|
Sammyn päiväkirja Olemme nähneet sinusta kuvat tarhalla, kalterin takana, emme muuta, mutta se riitti. Tapitit kauniilla silmilläsi suoraan sydämeeni tietokoneen näytöltä. Näin sinut ja pysähdyin. Menin muille sivuille ja palasin. Ja sen saman tein monta kertaa. Vein kuvasi kuvankäsittelyyn ja valaisin vähän ja en enää laskenut mielessäni irti. Laitoin sähköpostia ja kysyin. Saimme tietää että jokin toinenkin on sinua kysynyt ja olet menossa muualle. Mutta toivo säilyi…jotenkin sinun kohdallasi en luovuttanut. Näytin kuvaasi parille ystävällekin ja puhuin sinusta, vaikka olitkin jo muualle menossa. Meille ehdotettiin toista koiraa, suloinen hänkin, mutta juuri sinä Sammy olit sydämeni koira. Sairastat myös Leishmaniaa. Tällä toisella koiralla sitä ei olisi ollut, mutta sen ei ollut väliä. Yhteinen tarinamme taisi alkaa jo pari vuotta sitten, kun minä aloin käymään kodittomien koirien sivuilla töiden lomassa. Välillä pidin taukoa ja taas palasin. Mietin itse koirien pelastamista, tapoja millä koiria autetaan ja sitä hiuksenhienoa rajaa, minkä kuntoinen koira arvioidaan pelastettaviin ja minkä kuntoinen lähtemään sateenkaarisillalle. Missä sinä olit silloin Sammy? Oliko sinulla vielä koti? Oma ihminen joka silitti ja helli? Kävin aina useammin sivuilla, lopulta aloin puhumaan asiasta miehen kanssa. Leikittelimme ajatuksella, miltä tuntui jos tässä nyt olisi koira. Vaelsitko jossakin nälissäsi? Etsitkö turvaa ja pelkäsit? Keitä ja mitä kohtasit, Sammy? Lopulta ilmoitin lapsille että asiaa voitaisiin harkita. Asia oli päätetty, mutta milloin ja mistä? Olitko jo tarhalla? Katsoitko kameraan kauniilla silmilläsi, tietämättä että se kuva tulee vaikuttamaan elämäsi kulkuun ja siihen, että juuri sinä tulet meidän ilta-tähdeksemme, Sammy? Mies sanoi että koiran pitää olla pieni, minä sanoin, että karvaa saa olla, olimme asioista yksimielisiä. Sivuilla korvasi ovat punertavat, valkoisen turkin keskellä. ”Tukkasi on sekaisin”, korvasi lerpattavat eteenpäin, olet niin boheemin näköinen. Minä vaelsin internetin ihmeellisessä maailmassa lämpimässä kodissani, sinä kodittomana, vailla tietoa seuraavasta ateriasta. .Kuinka monia askelia jouduit ottamaan, ennen kuin päädyit kameran eteen kuvattavaksi, Sammy? Tarvittiin monia sattumia, paljon onnea, auttavia ihmisiä, mutta vain yksi katse, että me kohtasimme. Pian olet täällä, Sammy. 16.3.2007 Olen jännittänyt koko viikon. Kuvitellut kaikki mahdolliset kauhuskenaariot mitä vastaan voi tulla. Lopulta olemme kentällä ja odotamme tunnin ennen kuin kantolaatikot saapuvat. Näen sinut heti ja kyyneleet tulvivat silmiin. En ole onneksi ainoa, toinenkin ”mamma” pidättelee itkua. Olen niin pieni ja niin kaunis. Kauniimpi kuin ikinä osasin haaveissani kuvitella ja katseesi…se on se sama, jonka sinulla kuvissa näin. Lähdet matkaamme tuosta noin vaan. Kuljet kauniisti sivulla ja katsot välillä silmiin kuin kysyäksesi meneekö tämä nyt oikein? Autossa istut sylissäni ja katselet maisemia. Et pelkää hissiä, olet kuin ikäsi täällä asunut. Kotona nuuhkit kissoja, syöt ja pyörit mukana kaikkialla. Tuntuu, että jakaudut kohta vähintääkin puoliksi, että sinun olisi helpompi seurata mitä kaikkialla tapahtuu. Kirsustasi on nahka lähtenyt ja siinä rupia, toinen silmäsi rähmii hiukan ja tassujesi kyynärpäiden sisäsivut ovat rupiset ja tulehtuneet, muutoin näytät hyväkuntoiselta ja reippaalta. Annat käsitellä itseäsi, suorastaan nautit siitä. Toinen kissoista haistelee sinua ja kun itse haistelisit sitä, kissa tekee ratkaisevan virheen: se pinkaisee pakoon, lähdet perään, kissa juoksee tolppaansa pitkin ylös katonrajaan hyllylleen ja silloin keksit olevasi koira joka ajaa kissoja puuhun! Istun kanssasi lopulta eteisessä hyllyn alla, koska hypit sen alla kuin jänis. Silittelen kissaa ja sinua vuorotellen, lopulta luovutat. Pari pissaa lorautat eteisen kulmalle. 17.3.2007 Sinulla on oma peti sänkymme vieressä, mutta pengottuasi sitä hetken olin tuntevinani että hivuttauduit jalkojeni viereen nukkumaan ja siinä aamulla olit. Ehdit pissaamaan ja kakkaamaan eteiseen ennen ulosmenoa. Kuljet perässäni, menen minne vain. Taas jahtaat kissan muutaman kerran ”puuhun”. Toinen kissoista murisee sinulle ja annat hänelle rauhan. 18.3.-12.4.2007 Viimeinen kuukausi on ollut aikamoista vilskettä kanssasi. Jouduin leikkaukseen, olin kolme päivää kotona ja jouduin sairaalaan reiluksi viikoksi uudestaan. Huolehdin sinusta Sammy tänä aikana, luuletko, että hylkäsin sinut? Palattuani olit riemuissasi. Olit rakentanut siteen mieheen ja mies sinuun, ehkäpä poissaoloni oli vaan hyväksi.?Pesäjakomme on selkeä, menet nukkumaan miehen kanssa illalla omalle paikallesi lattialle, mutta hellyyden haet minulta. (huomatkaapa kynsienleikkuukuva, jossa Sammy makaa kuin ellun kana!) Ennen sairaalaan lähtöä jo, minulle oli selvää, että olet ollut kotikoira. Ulkona katsoit kun odottaisit ohjeita. Pitäisi hommata espanjan kielen sanakirja ja testata sitä sinuun! Annat käsitellä itseäsi ja rakastat turkin puunaamista. Ainoa mistä et pidä on tassujen huuhtelu ja ”partakarvojen” kampaaminen, mutta annan hoitaa nämä kyllä. Kissojen kanssa alkaa olemaan jo rauhaa maassa, et aja niitä takaa kaiken aikaa ja kissatkin uskaltavat nukkua näkösälläsi jo, ilman pelkoa että hyppäät niiden kimppuun. Haluat leikkiä niiden kanssa, mutta eiväthän ne moista ymmärrä! Toinen kissoista rakastaa omaa harmaata hiiripalloaan, se osaa noutaa sen ja aina kun kuulee sitä kilauksenkin, se tulee pikavauhtia paikalle. Otit yhtenä päivänä pallon ja juoksit se suussa ympäri: pikkueteinen, välitila, eteinen ja olkkari ja taas sama kierros. Polleana ravasit ja kissa katsoi uteliaana. Aina jos pysähdyit kissan eteen, se sähisi ja jatkoit taas matkaa. Uskon, että tässä tapahtui jotain, kissa ehkä oivalsi, että et ole niin vaarallinen, sillä kun heitin hiiripallon, kissa sekä sinä hyppäsit sen perään, tosin sinä kissan selkään jolloin se kauhistui, mutta vain hetkeksi. Sisäsiisti et ole vielä, suuri ongelma siinä on ollut se, että vatsasi menee helposti sekaisin. Selkeästi olet käsittänyt kyllä asian pääpiirteittäin, mutta jos on ruikulla niin on, milläs sitä sitten pidättämään. Toisinaan merkkaat kissojen hiekkapussin. Kirsuusi on nahka palannut jo aika hyvin, tassusi sisäsyrjät paranivat. Putsasin niitä muutaman kerran septidinillä ja laitoin tummelia. Tarhalla olet käynyt, mutta kökötät paikallasi. Samassa talossa on yksi koira jonka kanssa teillä synkkaa ja leikki on heti pystyssä kohdatessa. Kaikenkaikkiaan olet kiltti ja lämminsydäminen koira, vilkas, miellyttämishaluinen, mutta myös jääräpäinen, jos niin päätät. Lämmin kiitos Helenalle Sammyn järjestämisestä tänne ja kaikesta infosta minkä Sammysta sain! Kiitos Miialle ja kiitos myös Edille ja Barbaralle Espanjaan, että Sammysta tuli suomalainen koira. Virpi, monta muuta perheenjäsentä +SAMMY |
Takaisin