Sena kotona Suomessa

Sena tuli meille 12.5.2008 aikaisin aamulla. Hieman jännitti... millainen otus sieltä sitten lopulta saapuisi? Kuvat ja tarina netissä kertoivat varsin hyvästä koirasta. Vaan silti. No, tulihan sieltä, oikea otus: eläväinen, utelias, ystävällinen ja äärimmäisen sosiaalinen pienehkö koira, joka lähti lentoasemalta mukaamme, kuin se olisi ollut koiramme aina. Häntä ja pää pystyssä se kulki ihmisparvien läpi autolle. Meitä hymyilytti... itsetietoinenkin se vielä on. Kotimatkan Sena enemmän tai vähemmän torkkui Ainon ja Ellan sylissä. Kotiin tultuamme emme raaskineet herättää Laria, vaikka koira olisi erinomaisen mielellään ängennyt pojan huoneeseen tekemään tuttavuutta ja Lari lähtiessämme sanoi, että hänet pitäisi herättää koiraa katsomaan. Ei sitten nukkunut oikein kukaan enää sinä yönä, paitsi Lari. Kissoillemme oli pienoinen järkytys, kun keskellä aamuyötä taloon ilmestyi häntää heiluttava ja kaikkea nuuskiva olento, joka yritti tehdä tuttavuutta koiramaiseen tapaan... vähintäänkin epäilyttävää moinen, kissan kannalta katsottuna. Mutta onhan kissoilla omat tapansa tällaiset epäilyksensä osoittaa. Totuttelu jatkuu edelleen, mutta tässäkin kohtaa Sena vaikuttaa varsin järkevältä: se ymmärtää nyt, mitä tarkoittaa kissan murina. Ja muutama muunkin tyyppinen äännähtely. Sena tuntuu kotiutuneen nopeasti. Se on ollut yksin kotona, matkustanut autossa, käynyt kylässä ja osoittanut olevansa sosiaalinen kaksilla syntymäpäivillä. Kävelylenkit sujuvat ja pihalla se pysyy varsin hyvin. Tai on se käynyt pari kertaa naapurin puolella, mutta onneksi naapurimme ovat hevosellisia, koirallisia ja kissallisia, niin näistä vierailuista ei ole ollut harmia kenellekään, mutta jatkossa Sena saa pysyä omalla pihallaan. Sisäsiisteys on hallinnassa, ainoastaan kaksi kertaa koira on lirauttanut, ilmeisesti merkkausmielessä, sisälle... tuijotuskilpailu vanhemman kissan kanssa ensimmäisellä kerralla ja samaan kohtaan seuraavana päivänä. Muuten kyllä Sena osaa pyytää ulos, kun on tarvis, jos ulkoiluiden välissä tarve tulee. Ruokaa tai herkkupaloja Sena ei kerjää tai tavoittele pöydästä tai muualtakaan. Karamellit saavat lojua sohvan alla ilman, että koira niistä olisi kiinnostunut. Ilmeisesti se arvostaa korkeammalle puruluut ja muut semmoiset, joita on hyvä kaivaa vaikkapa hevoskastanjan juurelle piiloon. Jaa, taitaa jo olla jonkin verran kirjoitusta, enkä ihan novelliakaan aikonut kirjoittaa... joten lyhyesti sanottuna: tällä kokemuksella Sena on oikein hyvä koira, jonka hännänheilutus on vaatimattomasti kuvailtuna kokonaisvaltaista ja olemus muutenkin hurmaava. Oikein mukavaa, että sen saimme. Kiitos. Ai niin... pakkasyön jälkeen oli kuura Senasta vähän kummallista ja havupuut tuntuvat olevan erityisen kiinnostavia. Terveisin Ella, Aino, Lari ja Matti Ylärakkola Vanha kertomus Senasta tarhalla Espanjassa.

Takaisin