AYA

Kuulumisia kodista Suomessa Rakas Ayamme (ent. Shirley) saapui Helsinki-Vantaan lentokentälle perjantai-iltana 17.3.2006, samalla lennolla Nancyn kanssa. Mahassa oli parvi perhosia kun ajelimme kentälle tyttöä vastaan. Sydän suli sillä sekunnilla kun kuljetuskopasta työntyi pieni utelias, joskin rauhottavista vielä uninen nenänpää ja pyöreät nappisilmät. Tyttö tuli suoraan syliin ja hukutti meidät pikkupusuihin. Samantien kotiin päästyään Aya tuntui pitävän meille muuttoaan täysin itsestäänselvyytenä. Pikkuinen on sopeutunut siis äärettömän hyvin meidän laumaamme johon kuuluvat myös toinen tyttökoira Arwen (vajaa 2v.) ja kissasisarukset. Aya tuntuu rakastavan kaikkea ja kaikkia. Ainoa mitä Aya pelkää on luudat. Olisiko siis joku joskus tyttöä luudalla läimäyttänyt. Aya on monellakin tavalla hyvin terrierimäinen luonteeltaan ja olemukseltaan. Iso koira pienessä paketissa, valtavan suurella sydämmellä varustettuna! Tyttö on oikea ilopilleri joka on hurmannut niin kaikki tutut kuin tuntemattomatkin. Lenkillä ja koirapuistossa Aya menee reippaasti tervehtimään kaikkia koiria sekä ihmisiä, eikä arastele isojakaan koiria. Into kaikkeen uuteen on valtava, ja tyttö on hyvin nopea oppimaan. Aya seuraa Arwenia kuin hai laivaa ja apinoi kaiken perässä. Niin hyvät kuin pahatkin tavat. :) Istuminen, maahan meno, tassun anto, luokse tulo ym. sujuvat mallikkaasti. Yleensä... valikoiva kuulo on asia erikseen! :) Uuden nimensä tyttö oppi parissa päivässä. Ruoka on asia joka on alusta asti ollut Ayalle lähes pakkomielle. Alussa pikkuinen meni aivan tolaltaan ruokaa nähdessään ja yritti väkisin viedä kaiken mahdollisen käsistä. Nyt Aya on kuitenkin jo hieman rauhoittunut ruuan suhteen, ja nyt ollaankin jo siinä tilanteessa, että Aya istuu Arwenin vieressä odottamassa omaa ruokaansa ja malttaa, myös odottaa "saa ottaa" käskyä. Joskin luvan saatuaan tyhjentää kupin alta aikayksikön. :) Aya rakastaa ulkoilua! Niin lenkillä, omallaapihalla kuin koirapuistossakin. Oli sää mikä tahansa, on tyttö aina valmiina möyrimään lumessa, vedessä, kurassa ja mullassa, ja juoksemaan pikkulintujen perässä. Autolla matkustaminenkin sujuu erittäin mallikkaasti. Kaikenkaikkiaan meidän yhteiselomme on siis alkanut valtavan hyvin! Suunnattomat kiitokset Miialle ja Pelastetaan Koirat ry:lle! Terveisin: Aya, Arwen, kisut Wiljami ja Samuel sekä Sari ja Veli-Matti

Takaisin