TAMI

Tami helmikuussa 2006: Tami on jonkin verran edellisen koirani näköinen tai ei oikeastaan muuten kuin että sillä on vaaleanruskea lyhyt karva ja sen säkäkorkeus on suunnilleen sama eli n. 40 cm. Rakas koirani, jonka adoptoin 15 vuotta sitten Teneriffalta, Puerto de la Cruzista kuoli viime kesänä, jonka jälkeen en halunnut edes ajatella uuden koiran ottamista. Jouluna olimme mieheni kanssa käymässä Teneriffalla ja vierailimme siellä samalla koiratarhalla mistä adoptoin edesmennen koirani. Koiratarhan olot eivät olleet muutuneet sitten 80-luvun ja tilan puute oli suuri. Ulkoilutimme suurta setteriä, Nicoa ja päätimme että Nico pitää pelastaa kun näimme kuinka se vastusteli häkkiin takaisin menemistä. Suomeen päästyämme kuulimme että Nicolla on jo uusi koti. Huokaisimme helpotuksesta. Matkamme jälkeen hain tietoa Espanjasta tuotavien koirien maahantuontimääräyksistä ja eksyin Miian sivuille. Näin Tamin kuvan ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Seuraavalla viikolla lähetin luovutuspaperit, jonka jälkeen alkoi valtava odotus ja jännitys. Tami saapui meille 27.1.06. Tami on aivan uskomattoman ihana noin 10 kuukautinen koira. Toisaalta Tami on erittäin leikkisä ja toisaalta taas pitää nukkumisesta – nukkuu tosi sikeästi silloin kun päättää nukkua eikä kovin helposti häiriinny (kerran tiskikaapista putosi kamalalla kolinalla muoviastioita ja Tami ei edes herännyt). Tami on myös todella sosiaalinen. Se rakastaa kaikkia ihmisiä (sitä täytyy hieman hillitä ettei jokaista vastaantulijaa tervehti hyppien) mutta ennenkaikkea se rakastaa kaikkia koiria. Tami näkee toisen koiran jo kaukaa ja pitää pientä vauvan vikinää niinkauan että pääsee tervehtimään. Koirapuistossa Tami jaksaa juoksuttaa kaksikin tuntia muita koiria eikä kukaan ole ainakaan vielä hermostunut, vaikka Tami on kova näykkimään leikkiessään leikkikavereita niskasta. Olen ollut todella helpottunut siitä ettei Tamilla ole ilmennyt mitään pahoja traumoja, vaikka olin kaikkeen valmistautunut. Eniten ehkä pelkäsin sitä että miten Tami sopeutuu tänne Suomen pakkasiin. Tänään oli –20 astetta pakkasta kuten eilenkin mutta se ei Tamia haittaa. Yhtään ei tärise vaan iloisesti juoksentelee hajujen perässä. Olemme päätelleet että Tamilla täytyy olla tosi tiivis aluskarva. Välillä Tamin tulee kuuma sängyssä ja silloin se menee vähäksi aikaa lattialle viilentymään. Ekoina öinä pidimme jopa ikkunoita auki kun Tamin tuli niin kuuma sängyssä. Tami on ilmeisesti tottunut koiratarhassa nukkumaan viileällä lattialla. Olin myös valmistautunut siihen että Tamille tulee eroahdistusta mutta nyt on viikko kulunut ja aina kun tulen töistä kotiin Tami nukkuu sängyllä ja minut nähdessään heittäytyy selälleen rapsutettavaksi. Aluksi Tami pelkäsi hissiä ja rappusia mutta nyt ne menee jo rutiinilla. Yksi pelko Tamilla kuitenkin on. Autot. Kun ensimmäisen kerran lähdimme kaupassa käymään Tami pani jarrut päälle kun näki liikennettä. Piti palata kotiin. Jopa parkissa olevan auton Tami kiertää kaukaa. Ehkäpä Tamille on tapahtunut jotain ikävää liikenteessä silloin kun se eleli kadulla. Se oli löydetty harhailemassa yksinään ja viety koiratarhalle. Tami oppi kakkimaan ulos heti kolmantena päivänä ja nyt pissiikin jo enimmäkseen ulos mutta vielä välillä käy eteisessä lirauttamassa lehden päälle. Vatsa on toiminut hyvin. Annoimme ekat päivät vain kuivaruokaa ettei ruokavalion muutos olisi aiheuttanut vatsavaivoja ja nyt Tamille maistuu kotiruokakin, vaikka ei mikään ihan hullu ruoan perään ole. Ei esimerkiksi tule pöydästä pyytämään ruokaa. En voi muuta sanoa kuin että kyllä elämä on ihanaa kun on näin ihana kaveri seurana ja uskon että Tamikin ajattelee meistä samoin. Tässä haluaisin sanoa kiitokseni arvokkaasta työstä kaikille Pelastakaa koirat ry:n työntekijöille, jonka laajuus on oikeastaan vasta hiljattain minulle selvinnyt ja suurkiitos tietysti Miialle, jota ilman meillä ei olisi Tamia ilostuttamassa päiviämme.

Takaisin