Tara kotona Suomessa

Tara on nyt ollut meillä reilu pari viikkoa. Kokonaisuudessaan on mennyt hyvin. Tara tuli heti ekana yönä meidän viereen nukkumaan (meillä koirat saa nukkua sängyssä :D) ja alkoi osoittaa kiintymisen merkkejä. Jopa jommankumman suihkuun mennessä tuli taralle jo kova ikävä ja riemu oli suuri jälleen nähdessä. Kotona sisällä kaikki meneekin oikein loistavasti. Tara on kovin hellyydenkipeä ja noin pentu kun on (11kk), niin Tara on kovin vilkas ja pitäisi koko ajan olla leikkimässä. Pallo on Taran lempi-lelu, sen perään juostaan vauhdilla, ja takaisinkin, mutta monesti pallo unohtuu matkalle ja sitten ihmetellään että minne se katosi. Vinkulelu aiheuttaa hieman hämmennystä… Kongi ja herkkuja sisältävä pallo tietysti vievät voiton kaikesta! Riiviö-puolikin on jo näyttäytynyt, kun tietokone peleineen sai suurempaa huomiota niin johan lähti headsetin piuhat katkaisu-hoitoon :D Rappukäytävästä tulevia ääniä piti aluksi haukkua ihan hirveästi, mutta nyt sekin on jo vähentynyt huomattavasti. Pisut ja kakit nyt tulee pääsääntöisesti sisään, mutta sitä vartenhan Hesarit on keksitty, vai?! Ulkona onkin sitten vähän hankalampaa.. Aluksi Tara oli ulkona ihan paniikissa olosuhteista riippumati.. liikenne oli tosi pelottavaa, ohikulkevat ihmiset ihan hirveitä, toiset koirat vasta karmeita olikin, ja jopa tuulenpuuskat sai hännän koipien väliin! Nyt tilanne on jo vähän parempi, etenkin jos ollaan mieheni kanssa molemmat mukana, sillon ei pelota ihmiset, autot tai myrskyt, mutta toiset koirat kyllä aiheuttaa yhä paniikkia. Samoin pelottaa aika lailla jos vain meistä jompikumpi on paikalla… kai sitä sitten koko lauman kanssa on niin paljon turvallisempaa! Mutta uskotaan kyllä että nämä ongelmat ratkeaa ajan kanssa :) Tara oppii varmasti, että ulkona ei tarvi pelätä, vaan nurtsille voi pissiä ihan rauhassa. Ja voihan olla ettei Tara koskaan opi tykkäämään muista koirista, mutta oppii varmasti ettei niitä tarvi karkuun juosta.. Vanha kertomus Tarasta tarhalla Espanjassa.

Takaisin