TIZZY

Huomenna 4.6.2006 tulee kuluneeksi kaksi viikkoa Tizzyn ja minun ensitapaamisestamme.Yhteinen aikamme on ollut kertakaikkiaan ihanaa... Tizzy saapui luokseni Espanjasta maanantaiaamuna 22.5. klo:02.00. Olin kentällä jännittämässä jo tuntia ennen koneen saapumista. Millainenhan koiruus sieltä oikein tulee? Helena oli käynyt häntä katsomassa, ja Miia oli jutellut SOS-koiratarhan omistajan kanssa. "Hyvä kotikoira, 10 kuukauden ikäinen tyttökoira, husky-mix..." - kertasin mielessäni. Kone oli laskeutumassa. Laskeutuu, laskeutuu... Kunpa kaikki sujuisi hyvin. Laskeutunut. Turvallisesti Suomen kamaralla. Helenan kanssa odotimme pitkään ennen kuin Tizzy saapui lentokummin tuomana luokseni. Ihana tyttö! Taivaasta luokseni saapunut. Tosin kyllä lentokoneella... Tizzy tuli ujosti kuljetuslaatikosta ulos ja haisteli uteliaana lentokentän tuoksuja. Hienosti hän antoi laittaa pannan kaulaansa. Taskusta otetut "papanat" maistuivat pitkän lentomatkan jälkeen. Kotimatka autolla sujui yllättävän hienosti ottaen huomioon, että Tizzy on viettänyt koko elämänsä tarhalla - siitä saakka, kun kuusiviikkoisena löytyi rannalta harhailemasta. Kotona olin siivonnut ja järjestellyt paikkoja uutta perheenjäsentä varten - poistanut vaarallisia esineitä, piilottanut opiskelukirjoja, voidellut sähköjohdot tabascolla, ostanut kirpparilta vauvanleluja (niitähän voi järsiä huoletta), laittanut tulokkaalle oman sängyn vuoteeni viereen, siirtänyt lattialla olevat kukat sohvan taakse jne. sekä ottanut ns. äitiyslomaa ensimmäisen yhteisen viikon ajaksi. Koti ja minä valmiina Tizzyä varten. Kokemusta "koiruuksista" ja em. asioista minulle on kertynyt kolmentoista yhteisen vuoden ajalta edellisen koiraystäväni kanssa. Tizzy tuli kotiin. Uuteen kotiinsa Tizzy kotiutui tosi nopeasti. Sanoisin, että välittömästi. Vähän haistelua, ruoan ja herkkujen maistelua, rentouttava kokovartalohieronta ja sitten omaan sänkyyn nukkumaan minun sänkyni viereen. Raskas ja jännittävä päivä takana. Rauha, jakamaton huomio, oikea ensimmäinen koti ja ihminen, joka tahtoo rakastaa. Luottavaisena neiti nukahti sänkyynsä ja nukkui aamuun asti. Uskomatonta, mutta ihan totta. Maanantaina alkoi sitten uusien asioiden opettelu: pissat tehdään paperille; ruoat ovat tietyssä paikassa ja tarjoillaan tiettyyn aikaan eikä pöydältä saa ottaa itse; ulkona kävellään valjaissa ja välimatkaa taluttajaan on flexin pituuden verran; leikkiä saa omilla leluilla eikä esim. mamman kirjoilla tai papereilla; mamma menee pois, mutta tulee aina takaisin; kuolleita myyriä ei saa syödä eikä mielellään toisten koirien jätöksiä; autossa istutaan tai levätään takapenkillä; kotiin tulevat uudet ihmiset eivät ole vaarallisia; aktivaatiopallon sisältä tulee ennemmin tai myöhemmin herkkupaloja; korvatulehdukseen määrätyt antibiootit otetaan ruoan jälkeen ja korvatipat laitetaan kuitenkin jne. Paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Ihmeellinen on kyllä tuo Tizzykin! Yhden kerran matolle pissaamisen jälkeen neiti oppi tekemään tarpeensa paperille. Vahinkoja on sattunut, mutta vain muutamia. Nyt opettelemme sisäsiistiyttä. Autoilu sujuu hienosti, ruokailu lähes moitteettomasti, paitsi välillä pöydän antimet kiinnostaa kovasti, mutta sanallista kieltoa Tizzy tottelee. ( Pikkuporkkanat ovat sekä ruokaa että kivoja leikkikaluja! ) Kävely ulkona onnistuu lähes vetämättä ja säännöllisin väliajoin Tizzy tarkistaa kasvoiltani kuin kysyen, että toiminko nyt nätisti. Ja nätisti hän kyllä toimiikin. Tyttökoirat eivät Tizzystä ole niin kivoja kuin poikakoirat, ja uusiin ihmisiin hän tutustuu varovaisesti. Tavaroiden varastelu on melkein loppunut, paitsi silloin, kun mamma puhuu puhelimessa tai kirjoittaa koneella eikä huomioi tarpeeksi. Lääkkeiden otto sujuu hienosti. Mamma saa tutkia ja harjata. Tosi oppivainen tuo neiti on ja ymmärtää suomea hyvin jo. Espanjalaisen nimen - Tizzy - säilytin samana, mutta lisänimiä on tullut jonkun verran; Neiti Näpsä, Tehotyttö, Mamman Kulta, Muru jne. muutamia mainitakseni. Rakkaalla lapsella on monta nimeä... Ja lisää tulee, kun vielä lisää opimme toisistamme. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että olen saanut juuri sellaisen koiruuden kuin halusinkin - leikkisän, energisen, hellyydestä nauttivan, oppivaisen, omaakin tahtoa omaavan jne. Kiitos teille Miia ja Helena! Teette arvokasta työtä. Terveisin Tizzy ja Satu Uusia kuvia Tizzysta Suomessa:

Takaisin