TOBI

Kertomus Tobista kotonaan helmikuussa 2006: Topi on nyt ollut meillä noin kuukauden ja hyvin on mennyt kaikista ennakkoluuloista ja kauhukuvista huolimatta! Meidän ei todellakaan pitänyt ottaa adoptio-koiraa varsinkaan vielä kun asumme kerrostalossa, mutta Topi vei sydämemme kerta silmäyksellä. Kun Topi sitten tuli meille, se oli melkoisen pelokas nuori poika. Kaikki pelotti: kovat äänet, ulko-ovet, äkkinäiset liikkeet, autot, jopa harja, vaikka se harjaamisesta nykyisin nauttiikin. Sisäsiisteyttä piti myös hieman harjoitella ja kokeilla mitä saa repiä ja mitä ei. Verhoja ja peittoa hieman maisteltiin, mutta ei siitä sen enempää... =0) Pikku hiljaa ajan kanssa näistä peloista on päästy ja Topista onkin sukeutunut oikea hurmuri. Se on nykyisin todella leikkisä ja tottelee helposti. Topi rakastaa hellittelyjä ja pusuttelee ainakin oman perheen jäseniä aina tilaisuuden tullen. Vieraita se vielä hieman arastelee. Ainoita "ongelmia" Topin kanssa on hihnassa vetäminen ja vieraille koirille haukkuminen. Topi ei ole vihainen toisia koiria kohtaan, se vain on niin sosiaalinen. Myös postinkantaja saa tervehdyksen postiluukkua kolistellessaan, öisinkin. Toisen koiramme kanssa Topi tulee juttuun loistavasti, ne saattavat vaihtaa jopa kuppejaan kesken ruokailun. Topin pitkäjänteisyyttä ja hyvähermoisuutta kuvasti mielestäni hyvin se, kun tuttavaperheen vuoden ikänen lapsi päätti tutustua Topiin lähemmin. Vekara tarrasi Topia korvista ja kuonosta ja retuutti oikein kunnolla. Topi vain katseli meitä anovasti että tulkaa nyt jo auttamaan, mutta ei edes inahtanut. Odotti vain kiltisti että ehdittiin väliin. Topi on siis ollut kaiken kaikkiaan ihana aarre, eikä päivääkään ole kaduttanut. Tulevaisuudessa meille varmasti tulee lisääkin adoptio-sessuja!

Takaisin