Triste kotona Suomessa


Triste saapui maahan 29.3.2007 ja odottelin koiraa hyvin sekavin miettein-eikä jännitystä yhtään auttanut,kun lento oli myöhässä.Kun se vihdoin laskeutui, ensimmäinen ajatukseni Tristen nähdessäni oli:"Voi kuinka pieni!!".Koira oli varmaan pökkyrässä rauhoituksesta ja lennosta,ja muutenkin kaikki pelotti.Bussissa tuttavani luokse yöksi Tris katseli muita bussimatkustajia polvieni takaa.Sinä yönä hän jo jotenkin otti minut omaksi ihmisekseen,joka on varmaan helpottanut sopeutumista.Busseissa ja junassa hän matkusti ihan kuin olisi sitä tehnyt aina!!

Ensimmäisenä kolmena työpäivänäni ilmeisesti eroahdistus sai Tristen ripuloimaan-ruuanmuutoksen tai muun vatsaongelman en usko olevan siihen syynä,koska viikonloppuna ripulia ei ollut..Mutta sen jälkeen hän on kyllä jäänyt hieman surullisen oloisena,mutta hyväksyen(ja huomannut ettei häntä kuitenkaan hylätä vaikka olenkin jonkun tunnin poissa)hän jää kirjoituspöydältä katsomaan ikkunasta,kun lähden töihin. Joitakin käskyjä hän jo ymmärtää-eri asia kuinka nopeesti niihin reagoidaan: istu,maahan,ei,tänne.Ja vapaanakin on jo oltu.Ensimmäisen kerran viikko sitten Haapavedellä erään ystävättäreni luona ulkoilimme metsässä,ja siellä Tris juoksi neljän nahkacollien kanssa-ja oli lähes aina ainakin toisena luoksetullessa.Olen pitänyt Tristeä vapaana tuossa raviradalla n.200m kotoani:siellä on koiralla tilaa juosta.Eilen(28.4)Tris oli ensimmäistä kertaa täysin vapaana maalla Lappajärvellä erään tuttavani luona,ja hän oli siellä kuin kotonaan.Hevoset saivat olla aivan rauhassa,ja vapaana olosta nautittiin täysillä.Kissat ulkona saavat kyytiä ja ainakin linnut myös.Mutta halua pitkään ajoon Tristellä ei ole ainakaan vielä ollut..ja Apollo-"namit"on hyviä!!

Todella valmiin koiran sain,olin varautunut vaikka minkälaisiin ongelmiin.Tavaroita on kiva kantaa,roskiksia kiva tonkia,ja pöydille kiva nousta..mutta pieniä ovat nuokin,kun tässä on kuunnellut tuttujen koirajuttuja ihan suomalaista rotukoirista-ja lähinnä nuo Tristen touhut vain huvittavat(vaikka kyllä tässä tapakasvatus on kokoajan päällä). Kauheasti Tris tarvitsee aktivointia,muuten se kyllä aktivoi itsensä ihan itse-ja se ei välttämättä ole aiva suotava.Mutta kaikenkaikkiaan aivan mahtavan koiran sain..eikä ole vain oma mielipiteeni.Kyläilyreissuilla Tris on saanut jo monta"fania"ja uudelleen saa tulla kylään!!Ja monta uutta kotiakin olisi jo saanut,mutta enhän kaveriani pois anna kun sellaisen olen saanut!!

Kiitos Miialle ja Helenalle,että sain tuollaisen hienon koiran!!Ehkä joskus tulevaisuudessa voisi kaverinkin ottaa Tristelle,mutta antaa ajan nyt kuluaja Tristelle aikaa sopeutua kaikeken elämään!!

T:Tia ja Triste


Takaisin