Kertomus Yagosta uudessa kodissaan

YAGO, ESPANJAN POIKA. Aina olen vannonut, etten ainakaan mitään espanjalaista gigoloa huoli, vaan kuinkas sitten kävikään... Liekö kevät tehnyt tepposet vai mikä, kun menetin noin vain sydämeni eräälle tummalle, komealle- ja karvaiselle urokselle, valokuvan perusteella vieläpä. No, tietysti minua pehmitti myös tarina hänen kurjasta menneisyydestään- kierrätykseen oli tämä veikkonen näin vain laitettu. Vaan minkä rakkaudelle mahtaa, uhkarohkeasti päätin antaa poloiselle mahdollisuuden, ja jäin odottamaan sitä päivää, kun sinivalkoiset siivet toisivat tämän komistuksen osaksi sekalaista ja boheemia pesuettamme... Kesäkuun 20. odotimme lentokentällä, vatsassa perhosia, mutta intoa täynnä. Yhtäkkiä, keskellä väkijoukkoa näin hänet: Heiluva musta häntä, iloiset, vähän väsyneet silmät, paljon mustaa silkkikarvaa. Siinä olit, viimein, herra Yago Hidalgo Las Torres Espanjolos, meidän oma Jaksumme. Heti alkuun olimme kaikki ihmeissämme kiltteydestäsi, heti olit kuin olisit aina kuulunut meihin. Automatkalla kotiin katselit maisemia rauhallisena, painaen välillä pääsi tyttäreni syliin. Olin kuullut Helenalta ylenpalttisesta energisyydestäsi, ja arvelin sinun vielä olevan rauhoittavan pillerin vaikutuksessa. Kotona Haminassa pääsit heti tutustumaan tulevien lenkkipolkujesi ihaniin tuoksuihin, ja sitten olikin jo aika tutustua perheemme muihin karvaisiin jäseniin, Honeyyn ja Pyryyn. Pyry on sekarotuinen, jo vähän iäkkäämpi herra, ja koiralauman kingi, arvokas ja rauhallinen sohvaperuna, Honey taas 2 vuotias typykkä, cockerspanieli, kuten sinäkin. Tutustuminen sujui molemminpuolisen ihmetyksen vallassa, mutta sovussa. Sanaakaan ei sanottu, nenät kertoivat oleellisen. Tätä kaveria ei tarvitse pelätä. Huomasimme myös, että pissaat kuin tytöt, mutta eihän se menoa haittaa.. Olet tottunut lapsiin, mutta leikit heidän kanssaan molemminpuolisen kunnioituksen vallitessa. Urheasti pidättelet pissaa ulos asti, joskus aamuisin vahinko käy kai silkasta ilosta, kun mamma vihdoin jaksaa könytä ylös ja kaivaa oman hihnasi esiin. Honeysta on tullut paras ystäväsi, purat energiaasi hänen kanssaan juosten ja painien. Nälkä sinulla on aina, ehkä opit kun aika kuluu, ettei sinun tarvitse koskaan nähdä nälkää. Ja toivottavasti opit myös sen, että sinulla on koti ja oma perhe, niin kauan kuin elät, ettei sinun enää tarvitse itkeä ikävääsi, kun me ihmisotukset lähdemme jonnekin ilman sinua. Koirakaverisi ovat aina kanssasi. Kuten kummisetäsi Joni sanoi: Olet juuri sellainen kuin koiran pitää olla; iloinen, leikkisä, vähän kouho ja lempeä- niin koira! Heinäkuussa Yago pääsi tutustumaan mamman kotiseutuihin Itä-Suomessa (mikä kulttuurishokki, Espanjasta Savoon), siellä uitiin, ihmeteltiin valoa ja luontoa mökin terassilla, ja huomattiin, ettet katoa näkyvistä ilman hihnaa, nyt kun olet meihin leimautunut. Pieni vihellys, ja kiidät kuin tuuli takaisin syliin... Kuvat Savon matkalta, mukana myös Honey ja lapset. Kiitos Helena ja Miia, että saimme koirallisen rakkautta lisää, kiitos myös lentokummi Teresalle joka saatoit Yagon Suomen kamaralle. Terveisin Satu, Oona, Siiri, Teemu, Pyry, Honey ja tietysti Yago- one of the lost ones-but found.

Takaisin