Zina kotona Suomessa

Kesäterveiset Ruotsalosta! Olimme toukokuun lopulla jo toista kertaa matkalla Helsingin lentoasemalle, nyt menimme vastaan Zinaa, joka oli tulossa uudeksi perheenjäseneksemme! Vuosi taaksepäin meille tuli Hector, nyt halusimme sille kaverin, jonka kanssa leikkiä koirien leikkejä. Viimein kone saapui kentälle ja kuljetuskopista tuli arkaillen mustavalkoinen neiti, katseli ympärilleen ja ihmetteli meitä kaikkia. Tuloaulan lattialle pääsi iso pissa, se olikin sitten ainut vahinko mitä Zinalle on sattunut. Kotimatka meni auton takapenkillä nukkuessa, välillä pidettiin pari lenkkitaukoa, onhan matkaa viitisensataa kilometriä. Kotona vastassa oli Hector, joka on talonväen jo ominut itselleen, vähän jännitti miten yhteiselo alkaa sujua. Ensin Hector kyllä yritti aikansa pomottaa ja määrätä kaapinpaikan, mutta onneksi Zinastakin löytyy sitä omaa tahtoa, otti reilusti oman paikkansa kotona, eikä alistunut muitten määrättäväksi. Nyt järjestys menee, että kuka ensin kerkiää emännän viereen, niin sen paikka on! Eläinlääkärissä käytiin nenäpunkkien takia, kovasti pelotti, mutta lääkettä saatiin ja vaiva helpottui. Zina, Hector ja Lissu menevät hirmuista vauhtia pitkin pihaa ja metsikköä, ensin joku niistä kuulee ääniä, (linnut, oravat, mikä vaan) ja sitten kaikki painuvat hännät suorana tutkimaan mistä ääni kuului. Lenkille Zina ei ole kaikkein innokkain lähtemään, kävelee melkein taluttajan jalkain välissä, koko ajan saa varoa, ettei tallo tassuille. Pelkää vähän talutushihnaa, nyt meillä on ollut pieni tauko, illalla olis tarkoitus taas yrittää, ajattelin että tottuu ensin meihin luottamaan ja sitten siihen hihnaan. Juhannuksena mökillä piti olla kiinni ja Zina puri narun kolme kertaa pokki, joten se ei ollut meidän juttu. Kaikki on mennyt oikein hyvin, saimme taas perheeseemme juuri sopivan jäsenen. Suurkiitos siitä Helenalle ja Miialle. t. Jaana, seka koko muu poppoo!

Takaisin